1 vuosi sähköautoilua takana Miten vuosi meni ja mitä se maksoi?

14.01.2022

Tässä blogissa koottuna kolme murrettua myyttiä, sähköautoilun plussia ja miinuksia sekä selvää dataa lataamisen kustannuksista.

Myytti 1. Julkinen lataaminen on kallista

Kuvassa ensimmäinen ja samalla vuoden kallein julkinen lataus käynnissä.

Aivan ensimmäinen julkinen lataukseni oli todella kallis. Perhematkalla pohjoiseen oli tarve pysähtyä tauolle Lahdessa. Ajattelin fiksusti ladata tauon aikana niin kuin kunnon sähköautoilija tekee. Tökkäsin Ionityn suurteholaturin johdon Karistossa auton perään ja näytin rfid -lukijalle oranssia lätkää. Sain hyvin pikaisen tauon aikana ahdettua lähes täyteen akkuun 4,5 kWh lisää sähköä ja sen kustannus oli 9,86 € eli 2,2 euroa kilowatti. Tällä hinnalla 100 km maksaisi vajaa 50 €. Olin kyllä tietoinen ettei täyttä akkua kannata ainakaan suurteholaturilla ladata, mutta siinä tohkeissani näin tein. Ne olivat ensimmäiset kalleimmat julkisesta latauslaitteesta lataamani kilowatit. Nykyään Ionityllä lataaminen Plugsurfingilla on Volvo -autoilijoille edullista.

Toistaiseksi viimeisin julkinen lataus oli tällä viikolla työmatkalla Tampereen Kylpylän parkkipaikalla Virran tolpasta. Se oli toinen ääripää, eikä maksanut mitään. Viimeistään nyt sain balsamia ensimmäisen julkisen latauksen jättämille haavoille.

Tämän viikon työmatkalle lähdin 100 % ladatulla akulla. Ajoin Vihdistä Porvooseen ja sieltä jatkoin Tampereelle jossa yövyin ja latasin akun täyteen. Aamulla jatkoin Nokian radalle ja sieltä työpäivän jälkeen kotiin nukkumaan ja lataamaan. Kertaakaan ei tarvinnut erikseen pysähtyä lataamaan. Keli oli märkä ja lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin. Reilun 500 km työmatkan keskikulutus oli 21,9 kWh/100 km ja latausten hinnaksi tuli yhteensä 5 €.

Myytti 2. Sähköautoilija kokee rangeahdistusta

Kuvassa vuoden alhaisin varaustila kun saavuin Kempeleen Mc Donaldsiin lataamaan

Alkuun minäkin koin rangeahdistusta. Mietin ennen pidempään matkaan lähtöä että riittääkö sähkö määränpäähän. Hyvin on riittänyt vaikka kilpikonnankin olen nähnyt mittarissa eräällä työmatkalla pohjoiseen. Rangeahdistus katosi pian kun arki osoitti että kotilataus riittää tyypillisiin arkipäiviin helposti ja auto arvioi hämmästyttävän tarkasti kuinka paljon virtaa on määränpässä jäljellä. Latausverkostokin oli jo vuosi sitten varsin kattava siellä missä minä liikuin. Kuluneen vuoden aikana uusia suurteholatausasemia on noussut kuin sieniä sateella ja sama tuntuu jatkuvan. Kovimman kirin otti Recahrge Infra joka nosti viime vuonna pystyyn 83 suurteholatauspistettä.

Myytti 3. Latausasemat ovat rikki tai ainakin siellä on jonoa

Kuvakaappaus lataussovelluksesta. Viallisia latauslaitteita osui kohdalle vain viidesti. Yhä useammin sen tietää jo etukäteen.

Vuoden aikana yhteensä 32 onnistunutta julkista maksullista latausta ja 5 viallista latauslaitetta. Ei paljon, mutta 5 liikaa. Ainakin monella median edustajalla on ollut paljon minua huonompi onni julkisten latauslaitteiden kanssa.

Sähköautoilun kauhuskenaarioni oli että että jossain pitkän matkan puolivälin krouvissa on latauspisteelle useamman auton jono ja matka viivästyy todenteolla. Ei toteutunut. Yhden kerran kysyin Kärsämäellä lataajalta että onko jo pian lähdössä ja kun hän oli latausta lopettelemassa niin jäin odottamaan.

Myytti 4. Sähköautot eivät sovi pohjolan talveen

Sähköauto on ollut kirkkaasti paras talviauto joka minulla on ollut. Sähköauton nelivedon tarkka toiminta talviajossa päihittää kaikki perinteisillä tavoilla tehdyt nelivedot mennen tullen. Siis nimenomaan talviajossa. Pitkäkestoisessa maastossa möyrimisessä tilanne voi olla toisin, mutta talvikeleissä sähkömoottorin ohjaus on yliveto.

Kovalla pakkasellakin se lähtee taipaleelle yhtä nöyrästi ja äänettömästi kuin kesälläkin, koska kylmässä jähmettyviä öljyjä ei sähkömoottorissa ole.

Sähköautossa on lämmintä ja se lämpenee nopeasti. Tässä kohtaa lienee syytä korostaa että nimenomaan Volvon sähköauto, koska aivan toisenlaisiakin tarinoita sähköautojen lämmityksestä olen kuullut.

Tässä myyttissä on ripaus totuuttakin. Pakkasella toimintamatkan lyheneminen on huomioitava asia. Lämpöpumppu auttaa vielä pikkupakkasessa, mutta kovilla pakkasilla toimintamatka lyhenee huomattavasti.

Sähköautoilun plussia

Ajamisen intuitiivisuus

Käytön vaivattomuus

Ajon aikaiset nollapäästöt

Alhaiset käyttökustannukset

Nelivetoisen sähköauton talviajo-ominaisuudet

En sano etten voisi palata polttomoottoriautoiluun sillä tekniikka kehittyy ja maailma muuttuu. Tällä hetkellä ensimmäisen vuoden kokemusten jälkeen en näe siihen tarvetta.

Sähköautoilun miinuksia

Epävarmuus julkisten latauslaitteiden toiminnasta (Vaikka viallisia olen kohdannut vain muutaman kerran)

Julkisten latausten hinnoittelun kirjavuus

Toimintamatkan lyheneminen kovilla pakkasilla

Lataamisessa syntyvät häviöt.

Kustannuksiltaan häviöt eivät ole suuria, mutta 5-10 % häviöt tuntuvat silti ikäviltä kun niihin ei ole tottunut. Latauksen aikana häviöitä syntyy mm. siitä kun akkua lämmitetään tai jäähdytetään.

Paljonko sähköä meni vuoden aikana ja mitä se maksoi?

Vaikka latausten hinnoissa on vaihtelua, olivat eri operaattoiden osalta keskihinnat aika lähellä toisiaan. Ladattu sähkö / 100 km ei kerro auton kulutusta vaan se sisältää myös latauksessa syntyvät häviöt sekä akun ja matkustamon lämmittämiseen tai jäähdyttämiseen kuluneen sähkön.

Kilometrejä tuli menneenä vuonna yhteensä 38 679 km.

Sähköä latasin kotilatauksella yhteensä 9 174 kWh joka maksoi 1 078 €

Julkisista (pääosin suurteholatureista) latasin yhteensä 1 076 kWh joka maksoi 343 €.

Vuoden matkojen keskihinnaksi tuli 3,67 € / 100 km.

Allaolevassa taulukossa lataukset ja niiden kustannukset eriteltynä.